Sophie Schubakoff (s. 1984) on Helsingissä työskentelevä suomalainen nykytaiteilija ja taidemaalari. Hän valmistui Kuvataideakatemiasta taiteen maisteriksi vuonna 2011 ja on työskennellyt ammattitaiteilijana yli vuosikymmenen ajan.
Schubakoff työskentelee pääasiassa akryylimaalauksen ja kankaan parissa. Hänen taiteellisen työskentelynsä keskiössä on vesi, jota hän käyttää sekä visuaalisena että symbolisena kielenä. Maalaukset käsittelevät muistia, tunteita, havaintoa sekä ihmisen ja luonnon välistä suhdetta yhdistäen realismia surrealistisiin ja unenomaisiin elementteihin.
Schubakoffin teoksia on ollut esillä Suomessa ja kansainvälisesti muun muassa New Yorkissa, Monacossa, Abu Dhabissa, Pariisissa, Firenzessä ja Barcelonassa. Hän on saanut työskentelyynsä apurahoja ja palkintoja.
…
RELEVANCE – RELEVANSSI
Mikä tekee kuvasta merkityksellisen?
Relevanssi vaikuttaa olevan jotakin, jonka tunnistamme intuitiivisesti, mutta se ei koskaan ole täysin itsessään olemassa oleva ominaisuus. Se syntyy huomiosta, kontekstista, tunnistamisesta ja ajasta. Jokin muuttuu relevantiksi, koska katsomme sitä, puhumme siitä, muistamme sen ja säilytämme sen. Vastaavasti se, mikä katoaa näkyvistä, voi alkaa sijoittua merkityksellisyyden ja unohduksen epävarmaan välitilaan.
Tämä teossarja syntyy juuri tästä epävarmuudesta.
Vesi on jokaisen teoksen lähtökohta sekä kuvana että vertauskuvana: virtaavana, heijastavana ja jatkuvasti muovautuvana. Se viittaa pintaan, jota ei voi koskaan täysin pysäyttää tai määrittää tilaan, jossa asiat ovat samanaikaisesti näkyvillä ja piilossa. Tätä epävakautta vasten valkoinen maali astuu kuvaan keskeytyksenä — eleenä, joka peittää, pyyhkii pois ja muuttaa.
Jo valmiiksi tehdyn kuvan peittäminen on lähtökohtaisesti ristiriitainen teko. Taiteilijasta tulee samanaikaisesti sekä luoja että pyyhkijä, ja teos asettaa kysymyksen siitä, voiko tuhoamisesta itsestään tulla luomisen muoto. Mitä tapahtuu kuvalle, kun se ei enää ole kokonaan katseen saavutettavissa? Vähentääkö peittyminen sen merkitystä, vai synnyttääkö tieto pinnan alla olevasta toisenlaisen läsnäolon?
Teosten fyysiset eleet liikkuvat läheisyyden ja etäisyyden välillä. Käsi kohtaa oman kuvansa suoraan, lähes hellästi, kun taas tela tuo mukanaan määrätietoisemman ja persoonattomamman valkoiseksi maalaamisen eleen. Ero ei ole ainoastaan erilaisissa maalaamisen tavoissa, vaan erilaisissa suhtautumisissa siihen, mikä on jo olemassa: neuvottelussa ja kieltäytymisessä, epäröinnissä ja varmuudessa, kiintymyksessä ja välinpitämättömyydessä.
Teosten pinnalla toistuva julistus RELEVANT muuttuu vähitellen paradoksaaliseksi. Sana lupaa merkityksellisyyttä samalla, kun se estää näkyvyyttä. Se vaatii huomiota samalla, kun se estää katsojaa näkemästä, mitä sen alla on. Relevanssista tulee samanaikaisesti julistus ja peittämisen väline.
Teokset kyseenalaistavat näin näkyväksi tulemisen ja arvokkaaksi tulemisen välisen suhteen.
Mutta näkymättömyys ei välttämättä tarkoita poissaoloa.
Valkoisen pinnan alla vesi on edelleen olemassa.
Peitetty kuva ei ole lakannut olemasta. Se on muuttunut saavuttamattomaksi, muokkautunut ja tullut riippuvaiseksi katsojan tietoisuudesta siitä, mitä pinnan alla mahdollisesti edelleen on. Peittämisen ele ei näin ollen ratkaise kysymystä relevanssista — se tekee kysymyksen näkyväksi.
Ehkä relevanssi ei ole ominaisuus, joka taideteoksella on.
Ehkä se on suhde, joka syntyy jatkuvasti katsomisen ja katsomatta jättämisen, muistamisen ja unohtamisen, paljastamisen ja peittämisen välille.
Nämä maalaukset jäävät elämään tämän jännitteen sisälle. Ne eivät kysy, mikä on relevanttia, vaan kuka päättää — ja mitä tapahtuu kaikelle sille, minkä päätämme olla näkemättä?
Teos: Relevant I, akryylimaalaus, 92x120cm, 2026